Muut Mustangit liikenteessä

Eilisestä jäi mielenkiintoinen juttu kertomatta - kun Espanja teki Saksaa vastaan ottelun ainoan maalin niin läheisen kirkon kellot alkoivat soida... Täällä ei taideta pitää Sakuista sillä kyse ei ollut mistään tasatunnnin lyönneistä, taisi vaan kirkkoherra riemuita menneitä muistellessaan ;-)



Ja sitten vakavaan asiaan, eli aamiaisen jälkeen kokka kohti Puolan rajaa. Pysähdyttiin Mikolajkissa ja hankittiin lierihattu sekä silmätippoja Terhille, jonka silmät vuotavat Mustin ikkunoiden ollessa sepposellaan. Juotiin kahvit ja syötiin mahtavat jäätelöannokset, tosin ei tällä terassilla...



Eilen hankittu tekninen lisävaruste, eli perinteinen lämpömittari näytti ajoittain kohtuullisia lukemia.










Seuraava stoppi Elkissa, jossa syötiin eilisen purukahvin veroiset sandwichit, eli 30cm patonki, jossa kaksi pitkittäistä viiltoa, toinen täytetty salaatilla ja toinen makkaralla. Kaiken kruunaa runsas ketsuppi yli koko komeuden ja retiisinviipaleet koristeena - nam.



Elkista eteenpäin navigaattorin avustamana pienehköjä maisemateitä pitkin, joilla vastaan tuli sekä uudehko Amerikan Mustang, sekä alkuperäinen Puolan malli, kuva alla.



Ai niin, tuohon navigaattoriin saa muuten Homer Simpsonin äänen "turn right and get to the motorway haa haa haa" (hankitaan heti kun Terhin silmä välttää...). Terhin mielestä pelloilla makoilevat lehmät ovat laiskoja, tosin tämä yksi meinasi tulla kyytiin (kuva auton ikkunasta).



Sitten korkein odotuksin majapaikkaan nimeltä "Comfort Express" joka:
The Comfort Express Hotel is located just off the E67 road -> eli noin 10m valtatiestä.
The front desk staff is available 24 hours a day -> vain Puolaa puhuva maatuska lasin takana ei tiennyt varauksestamme mitään.
Located opposite the hotel, Wilczy Glod restaurant serves regional specialities -> Veijo Esson baari, jossa rekkakuskit syövät viimeisen aterian ennen rajaa.



Huone kuitenkin siisti ja varaus ja maksukin hoitui parilla puhelulla booking.comiin, kiitos Terhin sitkeyden. Kokemus tämäkin mutta niitähän tänne on tultu hakemaan. Huomenna Kaunasiin, oletettavasti vähän tasokkaampaan hotelliin.

Mutta - jotta ei jäisi väärää kuvaa kaikista kommenteista ja kuvista, Puola on ollut kyllä tosi mukava matkakohde, mielenkiintoisia paikkoja ja ihmiset pohjimmiltaan aika "Suomalaisia", ei heti lörpöttämässä mutta mukavia kunhan yhteinen kieli löytyy.

Taajamasta taajamaan

Aamulla nokka kohti Olsztynia pilvisessä ja tuulisessa säässä. Uusi matkasuunnitelma osoittautui onnistuneeksi sillä ainakin tällä reitillä matkaa hidastivat taajamat, jotka toistuivat n. kilometrin välein. Tie oli välillä myös niin kapeaa että rekkojen vastaantullessa vähän hirvitti.



Tutustuttiin myös paikalliseen purukahviin, joka on suht vahvaa kamaa - eipähän ainakaan nukahda rattiin. Kahvin tilaajaa tunnutaan välillä kummeksuvan, mutta kun ei voi tilata oluttakaan vaikka se maistuisikin...



Kun taajamat loppuivat niin tietyöt alkoivat. Kiertotiet on tehty n. metrin mittaisista betonielementeistä, jotka pomputtavat sen verran että Mustin niveliä alkoi käydä sääliksi. Uutta tietä valmistuu 2012 kisoihin mutta toistaiseksi matkaa hidastavat hitaammat kulkupelit.












Terhin opastuksella löydettiin suoraan hotellille - taas kerran mukavan oloinen paikka. Kaupungin alkuosa näytti aika ankealta mutta muuttui sitä miellyttävämmäksi mitä pidemmälle edettiin.





Päätettiin kuitenkin hankkia nykyelektroniikkaa navigaattorin muodossa niin ei tarvitse koko ajan olla nenä kiinni kartassa...

Päivä Augustowissa

Tänään sai Musti levätä Warszawan pihassa kaltaistensa seurassa kun ajamisen sijaan käveltiin ympäri helteistä kaupunkia.



Tehtiin myös tarkennuksia alustaviin matkasuunnitelmiin ja päätettiin kierrellä vähän Puolaa ja lähteä sitten palailemaan suunnilleen tuloreittiä takaisin. Aikataulu menisi liian kireäksi jos jatkettaisiin Saksaan asti, mieluummin ajellaan rauhassa, muttei kuitenkaan aamusta iltaan joka päivä. Ollikin sulautuu jo paikalliseen maisemaan tosi hyvin kuten kuvasta näkyy.















Augustowissa riitti vilinää, huolimatta kuumasta ja painostavasta ilmasta. Taivaalle rupesikin kertymään mustia pilviä, joten päädyttiin ostamaan sateenvarjot kaiken varalta. Ehdittiin kylläkin hotellille ennen sateen alkua mutta ukkonen jyrisi koko paluumatkan tosi mahtavasti ja uimarannat tyhjenivät. Ilma tuntuu ainakin raikastuvan mukavasti...




















Toinen meistä varasi itselleen kasvohoidon hotellin kauneushoitolasta, jonka jälkeen syödään kunnolla ja viritellään kisastudio jos sellaista ei hotellin baarista löydy :-)

Niin - ja jostain syystä ei tunnu kommentteihin vastaaminen tänään onnistuvan - on kuitenkin luettu (se ei ole roska se on mustarastas)

Musti polkee - Puolaan

Tänään vähän lyhyempi etappi, noin 250 km Puolan Augustowiin. Jossain vaiheessa matkaa tuli mieleen Dennis Weaverin elokuva Kauhun kilometrit kun rekkaa painoi ohi vasemmalta ja Valko-venäläistä rellua oikealta (ei vain meistä vaan myös edellä ajaneistamme).

Meinattiin pysähtyä parissakin paikassa, mm. Marijampolessa, mutta oli sen verran kehnon näköistä paikkaa että jatkettin matkaa kunnes luonto kutsui ja Lazdijaissa oli pakko pysähtyä. Virastotalon ilmoitustaululta selvitimme missä toiletit sijaitsevat ja sitten matka taas jatkui Puolan rajalle.



Jostain syystä vain meidät pysäytettiin rajalla ja passit tarkastettiin mutta läpi päästiin. Augustowin hotelli Warszava osoittautui myös hienoksi paikaksi ja itse kaupunki aika vilkkaaksi, joten tänne ajateltiin jäädä pariksi yöksi. Käveltiin järven rantatietä kaupunkiin, ihailtiin maisemia, käytiin syömässä ja suunniteltiin tulevia...

Musti lämpenee

Lähtö Pärnusta kymmenen maissa ja lyhyen kauppapysähdyksen jälkeen maantielle.



Latvian puolella saatiin esimakua hurjista ohituksista ja siitä että tarkkana kannattaa olla - paikallinen tapa on ilmeisesti "ei niin väliä jos vastaan tulee rekka, kyllä joku väistää". Riikan paikkeilla tie oli siinä kunnossa että jousitus tuli testattua kunnolla.


Puolivälissä matkaa alkoi Musti lämmetä, lämpömittari kipusi välillä tappiin mutta laski sitten taas kun tiputettiin vähän vauhtia - eli ajellaan hitaammin ja tuijotetaan herkeämättä lämpömittaria. Nyt se taas lähti nousuun, ei nyt se laskee, eikun taas nousee, laskee - no hitto, tämähän on vanha auto, ei se voi niin stabiili olla, ajetaan vaan...

Matkanteko kestikin sitten vähän pidempään ja hotellihuonettakin yritettiin varmistaa kun paikallisten kielitaidottomuuden vuoksi oli ensin selvitetty numero kotijoukkojen voimin.



Ja ajettiinhan me, 420km ja vihdoin oltiin hiljaisessa Kedainiai-nimisessä kylässä ja Grejaus Namas hotellissa. Tosi hiljaista kaduilla, mielenkiintoista kun lähihistoria näkyy mutta sen jäljistä pyritään eroon kunnostamalla paikkoja. Hotelli tosi hyvä ja siisti - olut sekä ruoka maistui pitkän päivän päätteeksi.

Helsinki - Pärnu

No niin, vihdoinkin matkaan ja jonottamaan laivaan.

Pari tuntia tyynellä merellä, pikaruoasta ja karaokesta ”nauttien” ja oltiin ihan oikeasti ulkomailla. Tallinnassa onkin mielenkiintoista ajaa kun kaistoja ei ole maalattu ja ratikat pysähtyvät keskelle katua päästämään matkustajia ulos.

Sitten päästiin suoralle ja hyväkuntoiselle Via Balticalle – ajettiin suoraan vielä vähän pidempään – ja kun oli ajettu suoraan noin 100km tultiin Pärnuun. Aivan tajuton helle, onneksi ei ole mittaria, mutta kuuma on. Majoituspaikkana mukava muutaman huoneen Bed & Breakfast (näkyy Terhin taustalla). Nyt käydään syömässä ravitsevasti kun on ilta vähän viilentynyt (ja Saksa voittanut).

Kohta mennään

Tavarat pakattu, varaosat (rautalanka ja jeesusteippi) kerätty, reittiä tutkittu. Huomenna mennään - hermostuttaa :-)