Lähtö Pärnusta kymmenen maissa ja lyhyen kauppapysähdyksen jälkeen maantielle.
Latvian puolella saatiin esimakua hurjista ohituksista ja siitä että tarkkana kannattaa olla - paikallinen tapa on ilmeisesti "ei niin väliä jos vastaan tulee rekka, kyllä joku väistää". Riikan paikkeilla tie oli siinä kunnossa että jousitus tuli testattua kunnolla.
Puolivälissä matkaa alkoi Musti lämmetä, lämpömittari kipusi välillä tappiin mutta laski sitten taas kun tiputettiin vähän vauhtia - eli ajellaan hitaammin ja tuijotetaan herkeämättä lämpömittaria. Nyt se taas lähti nousuun, ei nyt se laskee, eikun taas nousee, laskee - no hitto, tämähän on vanha auto, ei se voi niin stabiili olla, ajetaan vaan...
Matkanteko kestikin sitten vähän pidempään ja hotellihuonettakin yritettiin varmistaa kun paikallisten kielitaidottomuuden vuoksi oli ensin selvitetty numero kotijoukkojen voimin.
Ja ajettiinhan me, 420km ja vihdoin oltiin hiljaisessa Kedainiai-nimisessä kylässä ja Grejaus Namas hotellissa. Tosi hiljaista kaduilla, mielenkiintoista kun lähihistoria näkyy mutta sen jäljistä pyritään eroon kunnostamalla paikkoja. Hotelli tosi hyvä ja siisti - olut sekä ruoka maistui pitkän päivän päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti