.

Tunnelmapaloja

2010-07-18T17:17:00.051+03:00

Koska osan matkastamme muodosti historiallinen auto, ajattelimme tarjota myös perinteisen etelänloman jälkeisen dia-illan. Joku teistä varmaan muistaa kyläreissut ja ne kymmenet diat, "tässä Rauski rannalla", "tässä se kauppa josta ostimme lihapullat" jne. Saatte nyt nauttia näistä kuvista ihan itse :)

Alla on myös päivitykset liikenteeseen ja numeroihin liittyen...

Kiitos kaikille blogia seuranneille ja kommentoineille - iso osa reissun onnistumista oli jakaa se kanssanne.

Liikenteestä

2010-07-18T14:13:00.022+03:00

Mielenkiintoista ajaminen oli, ei voi muuta sanoa. Meidät peloteltiin perinpohjaisesti jo matkamessuilla, joten ei tuo liikennekulttuuri suuri yllätys ollut. Mitään varsinaisia vaaratilanteita ei sattunut, mutta tarkkana sai olla myös vastaantulevien suhteen. Kaikkein pahimmat tapaukset olivat Valko-Venäläisiä, yksi oikealta ohittelija Riian kohdilla sekä kaksi kilvanajajaa kapeilla Puolan metsäteillä onneksi menivät ohi eivätkä tulleet vastaan...

Suhtautuminen Mustiin oli positiivista. Mitä etelämmäs mentiin, sitä useammin ohiajavat tööttäsivät ja näyttivät peukkua leveän hymyn kera. Augustowissa parkkipaikan vartija kommentoi autoa että "good maschina" - mitäs tuohon nyt voisi vastata muuta kuin nyökytellä ja hymyillä.

Tutkia oli tasaiseen tahtiin, kuten myös liikennekameroita. Meillä ei ollut näistä huolta, kunhan pidettiin taajamissa nopeus kurissa.

Liikennemerkit muuttuvat mielenkiintoisesti maasta toiseen liikuttaessa. Näin lapset juoksevat tielle eri maissa:

Tällaisia tienpintoja myös löytyy ja jos näillä teillä varoitetaan pompuista, se kannattaa ottaa tosissaan:

Kaikenlaisiin törmäyksiin ja eläinkolareihin voi joutua:

Maasta riippuen voi levätä joko suoraan tai vinoon istutetun kuusen varjossa ja voi myös ottaa kahvisuihkun tarvittaessa:

Statistiikkaa

2010-07-18T13:54:00.005+03:00

Matkalle lähdettiin lauantaina 3.7. ja palattiin perjantaina 16.7. eli karvan alle kaksi viikkoa oltiin reissussa. Seuraavassa vähän tilastotietoa matkasta.

Kilometrejä kertyi 2066 mikä on kohtuullinen lukema 42-vuotiaalle autolle parissa viikossa ajettuna.

Bensaa paloi 223 litraa joten keskikulutukseksi muodostui n. 11 litraa satasella. Ei paha lukema ottaen huomioon että kyseessä on 302 CID (5.0 l) V8, nelikurkkuisella kaasarilla. Onpahan tuo 6-7 litraa vähemmän kuin kaupunkikulutus :)

Ajopäiviä kertyi kymmenen, jos ei lasketa viimeistä Tallinnasta kotiin ajoa (11km). Ajomatkat vaihtelivat 115 ja 422 kilometrin välillä ja kokemuksena voi sanoa että +/- 200km oli sopiva ainakin eteläisemmillä, vähän huonokuntoisemmilla teillä. Matkanopeudeksi paremmilla teillä vakiintui 80km/h, eli ei oltu tientukkona mutta ohi pääsi myös jos halusi.

Oma koti kullan kallis

2010-07-16T20:21:00.019+03:00

Niin mukavaa kuin reissaaminen onkin, on matkalta mukava palata kotiin. Viimeisen reissupäivän aloitti hotellilla syöty erinomainen aamiainen, seuraavaksi hoidettiin muodollisuudet ja odoteltiin pokkana kun poika ajoi auton oven eteen Mr & Mrs Hakalalle.

Satamaan ei ollut hotellilta kuin kivenheitto, poronkusema tai muu lyhyt matka mutta ehtii silläkin välillä kauppaan. Auto on vaan niin täynnä että paljoa ei viitsitty ostella. Silti teki tiukkaa pakkaamisen kanssa - ei tää nyt kyllä mahdu...

Ja vaikka matka oli lyhyt ja laivakin näkyi niin silti eksyttiin ja pyörittiin ympäri satamaa kunnes Virolainen rekkakuski neuvoi meidät oikeaan jonoon. Tässä ollaan jo kuin rennommatkin maailmanmatkaajat...

Laivan autokannella oli viileämpää kuin ulkona, niinpä henkilökunta esitti paikallisia kansantansseja lämpimikseen ja matkailijoiden iloksi.

Itse laivamatka vietettiin menneitä tapahtumia muistiin kirjoittaen, risteilymenoa ihmetellen ja ulkoilmasta nauttien.

Maisemia ja lokkejakin ehdittiin ihailla kun päästiin Helsinkiin ja melkein laituriin. Taustalla oleva risteilijä on ilmeisesti jokin iso sellainen - näin taidettiin jossain uutisissa mainita.

Mustang taas on aika pieni vai mitä sanotte tästä kuvasta. Cooler Turbo (vau) näyttää jyräävän Mustin alleen heti tilaisuuden tullen ja Rellukin on kymmenen senttiä korkeampi. No, Musti käyntiin ja vähän kierroksia - jo palautui arvojärjestys kohdalleen ;-)

Vähän haikea fiilis kun hieno matka alkaa olla päätöksessä mutta on kotiin aina kiva palata. Täällä osataan sentään tehdä liikennejärjestelyt niin että turistikin osaisi ajaa eksymättä.

Mekin löydettiin sitten kotiin ja saatiin Musti omaan koloonsa parintuhannen kilometrin ajon jälkeen.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Kunhan hengähdämme hetken ja käymme läpi kaikki yli kaksituhatta (!) valokuvaa, niin teemme vielä yhteenvedon koko tästä hienosta reissusta. Ollaan vielä itsekin sen verran sekaisin kaikista maista, kaupungeista, hotelleista jne. että pitää käydä homma ajatuksella läpi.

Mutta - hauskaa oli!

Sataa sataa ropisee, pilipilipom

2010-07-15T22:22:00.006+03:00

No niin tää on just tätä, miksei koskaan ole hyvä ilma. Piti lähteä ostoksille niin rupesi satamaan - miksei aurinko voi paistaa ja olla lämmintä. Eli huoh - ihanaa kun sataa ja ilma raikastuu, samalla hyvä syy olla tutustumatta vanhaan kaupunkiin ja kaikkiin mahdollisiin toreihin :)

Oltiin sitten rauhassa ja käytiin syömässä tämän reissun paras illallinen 30. kerroksen ravintolassa.

Hotellituuri jatkuu

2010-07-15T12:36:00.006+03:00

Nyt on sitten ajettu suoraa tietä Pärnusta Tallinnaan (hohhoijaa). Löydettiin hotellillekin mutta ei tiedetty mistä niiden parkkihalliin saa ajaa, joten jäin Mustin kanssa takapihalle odottamaan kun Terhi meni selvittämään reittiä.

Eivät ilmeisesti tienneet itsekään kun sanoivat että ajakaa oven eteen, kyllä sen auton sitten joku vie... Yritettiin väittää vastaan mutta ilmeisesti on niin huonot parkkitilat etteivät päästä sinne ulkopuolisia.

No sinne se Musti hävisi pukumiehen matkaan - lupasivat kyllä tuoda sen takaisin. Me sitten ihmettelemään hissin kerrosnappuloita, onpas niitä paljon. Siitä onkin jo jonkin aikaa kun on oltu hississä.

Huone on vaihteeksi ihan kiva, kuten maisematkin. Ja ilmastointi :)

Lapsenlapsia odotellessa...

2010-07-14T21:52:00.003+03:00

Tehdäänpä seuraava mielikuvaharjoitus:
Otetaan kuusi 0,5 - 6-vuotiasta lasta vanhempineen. Väsytetään lapset rannalla ja kaupoissa yli kolmenkymmenen asteen helteessä. Otetaan mukaan vielä isovanhemmat ja lähdetään ravintolaan, johon ei meinaa oikein mahtua.
Seuraavaksi otetaan kaksi täysin viatonta ja sivullista, vanhalla autolla pari viikkoa reissannutta matkaajaa, jotka halusivat mennä nauttimaan samaan ravintolaan rauhallisen illallisen.
Sitten otetaan vielä yksi ylireipas ja -aktiivinen äitiliini, joka järjestää ravintolan pöydät uuteen uskoon ja jättää nämä kaksi viatonta sivullista vanhempien- ja lastenpöydän väliin. APUA!
Pieni paniikki ja yksi vapautuva pöytä ja sivulliset saadaan sijoitettua uudelleen ja ruokakin on hyvää - ilta on pelastettu.

Käytiin muuten illallisen jälkeen mukavassa kahvilassa viinilasillisella ja katonharjalle istahtivat nämä. Vähän niin kuin me :)

Bungalosta Pärnuun

2010-07-14T17:43:00.018+03:00

Matka jatkui aamulla kohti Latviaa ja Saulkrastia. Riikan kohdilla täytyy ilmastossa olla jotain outoa, sillä taas otti auto nokkiinsa ja lämmöt tapissa. Pysähdyttiin sitten hetkeksi jäähdyttelemään, myös itseämme, ja jatkettiin sitten matkaa.

Latviassa tuntuu liikenne olevan villeintä mitä reissun aikana on kohdattu. Ohi mennään vasemmalta ja oikealta jos vain pienikin rako on. Jonkun verran hymyilytti kun ohi kaahannut Porche oli poliisin pysäyttämänä jonkin kilometrin päässä. Sitä ei aina huomaa tutkaa kovassa vauhdissa...

Pie Maijan Bungalo2 osoittautui odotusten veroiseksi, ihan siisti, mielenkiintoisesti sisustettu, mutta aivan sairaan kuuma pömpeli. Ikkuna yhdellä seinällä, joten ei saanut juuri tuuletettuakaan - tosin mitä se olisi auttanut tällä helteellä. Yritettiin käydä rannalla mutta sielläkin oli niin kuuma ettei jaksettu olla vaan lähdettiin illalliselle. Saulkrastissa ei ole ravintolaa, joten lähimpään kauppaan ostamaan leipää, juustoa, kinkkua jne. ja leipien kanssa Bungalon pihalle.

Illalla uusi yritys rannalla ja nyt olikin mukavan lämmin joten viihdyttiin jonkin aikaa rantavedessä kävellen ja maisemista nautiskellen.

Eikä se Bungalo siitä jäähtynyt vaikka oli ikkuna ja ovi auki koko illan, tuli vaan tupa täyteen kaikenlaisia hapsenkakkiaisia ja muita ötököitä - saatiin kuitenkin nukuttua jotenkuten. Aamulla sitten aamiainen terassilla ja keula kohti Pärnua.

Tiet tuntuvat paranevan kun tullaan pohjoisemmaksi, mutta on täälläkin joskus jokunen pomppu tiessä. Kulkuneuvot on sitten sen mukaiset.

Pärnussa oltiinkin jo puoliltapäivin ja nyt kun rupeaa lämpötila vähän laskemaan niin lähdetään etsimään ruokapaikkaa - tänään ei tarvitse onneksi tyytyä voileipiin. Hotellissakin vähän inhimillisemmät olot kuin eilen vaikkei ilmastointia löydykään. Tuulettimetkin on kuulemma myyty loppuun koko paikkakunnalta.

Tässä vähän mallia paikallisista risteyksistä.

Tien päällä taas

2010-07-12T20:29:00.013+03:00

Kolmen päivän levon jälkeen murahti Musti taas käyntiin ja matka kohti Panevezysia alkoi. Helle on ihan tajuton, kuten ilmeisesti myös Suomessa - ilmeisesti lepo auttoi sillä moottorin lämmöt pysyivät hyvin kurissa. Tie oli taas erinomaista ja rekat, bussit ja henkilöautot pääsivät hyvin ohittelemaan. Säännöistä viis, ohi on päästävä (paikallisissa liikennesäännöissä sulkuviiva+ohituskielto+ylinopeus=ohita).

Ja taas tavattiin näitä paikallisia, jotka ohittaessaan tööttäävät, näyttävät peukaloa ja hymyilevät, sekä näitä jotka keskeyttävät peltotyöt ja tervehtivät - hauskaa.

Terhillä pitää myös kiirettä matkan aikana kun yrittää saada tallennetuksi kaikki komeat maisemat ja luonnonihmeet (pieni piste on lehmä...)

Panevezys on Liettuan viidenneksi suurin kaupunki, eli suht pieni, ja hotelli Smelyne viihtyisä, siisti ja mikä tärkeintä, huoneissa on ilmastointi. Käytiin katsomassa paikalliset nähtävyydet, eli kirkko (hieno) ja hautausmaa (hiljainen). Kirkon pääovet oli lukossa mutta Terhi löysi sivuoven josta pääsi peremmälle...

Käytiin myös haukkaamassa välipalaa, yritettiin olla terassilla mutta on niin tukahduttavan kuuma että oli pakko mennä sisälle. Tilattiin pizzat, pieni ja iso, ja olisi pitänyt uskoa että jos täytteenä on mm. "sausage and ham", ei se tarkoita mitään chorizo-makkaraa vaan makkaraa - siis lenkkiä...

Täällä ollaan muutenkin aika luovia, esim. parvekelasit on tällaisia "Lumon-Classic"-mallisia. Varmaan yhtä toimivia kuin kuin karkaistusta lasista ja alumiinikehyksistä kasatut vastaavat.

Illalla syötiin hotellin ravintolassa strutsia ja lohta (eri annokset) ja vaihdettiin muutama sana kolmen Suomalaisen moottoripyöräilijän kanssa jotka palailivat Brnosta, Tshekistä. On kuulemma kiva ajaa tässä helteessä täysissä varusteissa...
Musti lepää huoneemme alla ja huomenna jatketaan Latviaan ja Saulkrastiin. Nettiyhteyksistä ei ole tietoa ja majoitus Bungalo 2:ssa ?!?!, joten voi olla että seuraava päivitys tulee ylihuomenna Pärnusta.

Sunnuntain tunnelmia

2010-07-11T22:50:00.006+03:00

Sunnuntaipäivä rennoissa merkeissä, hellettä riittää ja olut maistuisi, on vaan turhan vahvaa tämä paikallinen :)

Ison kirkon kupeessa mummut myivät virkkaamiaan pitsiaurinkovarjoja, todella viehättäviä ja hyvä suoja myös paahtavalta auringolta. Tarjosivat myös varjon alkuperäistä kangasta kaupan päälle, se jätettiin ottamatta mukaan..

Siis tässä ne mummut:

Hotellille palattuamme tarkistettiin huomista ajomatkaa varten että myös Mustilla on nestetasapaino kunnossa...

Ensimmäinen osa jalkapalloa hotellin aulan baarissa, mutta toinen puoliaika omassa kisastudiossa. Terassilla Saksalaiset nahkahousuissaan - ajoitus vähän pielessä :)

Huomenaamulla matka jatkuu kohti Panevezysiä, mukava päästä taas tien päälle :)

Kaunasin helteessä

2010-07-10T17:23:00.010+03:00

Huh hellettä. Aurinko paistaa porottaa joten kadulla yritetään kulkea aina varjoisaa puolta. Olemme yrittäneet myös oppia paikallista kieltä - kiitos on "atshuu", ja siihen ei vastata "gesundheit"... Solariumissa ei saa purskuttaa tai joutuu deekikselle (lukee kuvassa), ja emme ostaneet uutta autoa kuvan autoliikkeestä.

Häät on täällä aika Amerikan meininkiä, vaaleanpunaisessa Cadillacissa poseerataan kirkon edessä ja Hummer-limusiinit pyörii taustalla.

Terhi meinasi viedä sulhasen tanssiin mutta se oli vähän jäykkä heppu.

Käytiin myös paikallisessa ostoshelv...ssa, suurimmassa mikä ollaan kohdattu. Kyllähän täällä saisi rahat kulumaan jos vain jaksaisi kiertää. Laitetaan tähän vielä alle kuvia kaupungista, laidasta laitaan ja lähdetään haukkaamaan iltapalaa.

Tauon paikka

2010-07-09T21:58:00.009+03:00

Aamupala nautittiin ravintolassa joka tarjoaa paikallisia herkkuja - siis se Veijo Esso...

Sitten tankattiin Musti ja paettiin tältä kylältä.

Matka Kaunasiin sujuikin erittäin hyvää tietä pitkin ja rajan ylikin vaan ajettiin ja ihmeteltiin etteikö kukaan pysäytä tällä kertaa. Rekkoja oli tiellä paljon ja tarkkana piti olla myös vastaantulijoiden kanssa.

Kaunasissa riideltiin TomTomin kanssa kun se käski kääntyä vasemmalle (siellä oli joki) ja sen jälkeen tehdä U-käännöksen moottoritiellä. Päätettiin ajaa keskustaan kartan avulla ja sen jälkeen Tomppakin kokosi itsensä ja ohjasi meidät kiltisti perille. Ja taas kerran kaikki tuijottivat...

Hotelli tällä kertaa vähän parempi, huone suuren yksiön kokoinen ja parvekkeella minigolf-rata :-) No pääsee sinne naapuritkin mutta kuitenkin.

Päätettiin sitten jäädä kolmanneksikin yöksi, lisää kaupunkikuvia huomenna.

Muut Mustangit liikenteessä

2010-07-08T21:51:00.010+03:00

Eilisestä jäi mielenkiintoinen juttu kertomatta - kun Espanja teki Saksaa vastaan ottelun ainoan maalin niin läheisen kirkon kellot alkoivat soida... Täällä ei taideta pitää Sakuista sillä kyse ei ollut mistään tasatunnnin lyönneistä, taisi vaan kirkkoherra riemuita menneitä muistellessaan ;-)

Ja sitten vakavaan asiaan, eli aamiaisen jälkeen kokka kohti Puolan rajaa. Pysähdyttiin Mikolajkissa ja hankittiin lierihattu sekä silmätippoja Terhille, jonka silmät vuotavat Mustin ikkunoiden ollessa sepposellaan. Juotiin kahvit ja syötiin mahtavat jäätelöannokset, tosin ei tällä terassilla...

Eilen hankittu tekninen lisävaruste, eli perinteinen lämpömittari näytti ajoittain kohtuullisia lukemia.

Seuraava stoppi Elkissa, jossa syötiin eilisen purukahvin veroiset sandwichit, eli 30cm patonki, jossa kaksi pitkittäistä viiltoa, toinen täytetty salaatilla ja toinen makkaralla. Kaiken kruunaa runsas ketsuppi yli koko komeuden ja retiisinviipaleet koristeena - nam.

Elkista eteenpäin navigaattorin avustamana pienehköjä maisemateitä pitkin, joilla vastaan tuli sekä uudehko Amerikan Mustang, sekä alkuperäinen Puolan malli, kuva alla.

Ai niin, tuohon navigaattoriin saa muuten Homer Simpsonin äänen "turn right and get to the motorway haa haa haa" (hankitaan heti kun Terhin silmä välttää...). Terhin mielestä pelloilla makoilevat lehmät ovat laiskoja, tosin tämä yksi meinasi tulla kyytiin (kuva auton ikkunasta).

Sitten korkein odotuksin majapaikkaan nimeltä "Comfort Express" joka:
The Comfort Express Hotel is located just off the E67 road -> eli noin 10m valtatiestä.
The front desk staff is available 24 hours a day -> vain Puolaa puhuva maatuska lasin takana ei tiennyt varauksestamme mitään.
Located opposite the hotel, Wilczy Glod restaurant serves regional specialities -> Veijo Esson baari, jossa rekkakuskit syövät viimeisen aterian ennen rajaa.

Huone kuitenkin siisti ja varaus ja maksukin hoitui parilla puhelulla booking.comiin, kiitos Terhin sitkeyden. Kokemus tämäkin mutta niitähän tänne on tultu hakemaan. Huomenna Kaunasiin, oletettavasti vähän tasokkaampaan hotelliin.

Mutta - jotta ei jäisi väärää kuvaa kaikista kommenteista ja kuvista, Puola on ollut kyllä tosi mukava matkakohde, mielenkiintoisia paikkoja ja ihmiset pohjimmiltaan aika "Suomalaisia", ei heti lörpöttämässä mutta mukavia kunhan yhteinen kieli löytyy.

Taajamasta taajamaan

2010-07-07T23:44:00.009+03:00

Aamulla nokka kohti Olsztynia pilvisessä ja tuulisessa säässä. Uusi matkasuunnitelma osoittautui onnistuneeksi sillä ainakin tällä reitillä matkaa hidastivat taajamat, jotka toistuivat n. kilometrin välein. Tie oli välillä myös niin kapeaa että rekkojen vastaantullessa vähän hirvitti.

Tutustuttiin myös paikalliseen purukahviin, joka on suht vahvaa kamaa - eipähän ainakaan nukahda rattiin. Kahvin tilaajaa tunnutaan välillä kummeksuvan, mutta kun ei voi tilata oluttakaan vaikka se maistuisikin...

Kun taajamat loppuivat niin tietyöt alkoivat. Kiertotiet on tehty n. metrin mittaisista betonielementeistä, jotka pomputtavat sen verran että Mustin niveliä alkoi käydä sääliksi. Uutta tietä valmistuu 2012 kisoihin mutta toistaiseksi matkaa hidastavat hitaammat kulkupelit.

Terhin opastuksella löydettiin suoraan hotellille - taas kerran mukavan oloinen paikka. Kaupungin alkuosa näytti aika ankealta mutta muuttui sitä miellyttävämmäksi mitä pidemmälle edettiin.

Päätettiin kuitenkin hankkia nykyelektroniikkaa navigaattorin muodossa niin ei tarvitse koko ajan olla nenä kiinni kartassa...

Päivä Augustowissa

2010-07-06T16:52:00.017+03:00

Tänään sai Musti levätä Warszawan pihassa kaltaistensa seurassa kun ajamisen sijaan käveltiin ympäri helteistä kaupunkia.

Tehtiin myös tarkennuksia alustaviin matkasuunnitelmiin ja päätettiin kierrellä vähän Puolaa ja lähteä sitten palailemaan suunnilleen tuloreittiä takaisin. Aikataulu menisi liian kireäksi jos jatkettaisiin Saksaan asti, mieluummin ajellaan rauhassa, muttei kuitenkaan aamusta iltaan joka päivä. Ollikin sulautuu jo paikalliseen maisemaan tosi hyvin kuten kuvasta näkyy.

Augustowissa riitti vilinää, huolimatta kuumasta ja painostavasta ilmasta. Taivaalle rupesikin kertymään mustia pilviä, joten päädyttiin ostamaan sateenvarjot kaiken varalta. Ehdittiin kylläkin hotellille ennen sateen alkua mutta ukkonen jyrisi koko paluumatkan tosi mahtavasti ja uimarannat tyhjenivät. Ilma tuntuu ainakin raikastuvan mukavasti...

Toinen meistä varasi itselleen kasvohoidon hotellin kauneushoitolasta, jonka jälkeen syödään kunnolla ja viritellään kisastudio jos sellaista ei hotellin baarista löydy :-)

Niin - ja jostain syystä ei tunnu kommentteihin vastaaminen tänään onnistuvan - on kuitenkin luettu (se ei ole roska se on mustarastas)

Musti polkee - Puolaan

2010-07-05T22:13:00.007+03:00

Tänään vähän lyhyempi etappi, noin 250 km Puolan Augustowiin. Jossain vaiheessa matkaa tuli mieleen Dennis Weaverin elokuva Kauhun kilometrit kun rekkaa painoi ohi vasemmalta ja Valko-venäläistä rellua oikealta (ei vain meistä vaan myös edellä ajaneistamme).

Meinattiin pysähtyä parissakin paikassa, mm. Marijampolessa, mutta oli sen verran kehnon näköistä paikkaa että jatkettin matkaa kunnes luonto kutsui ja Lazdijaissa oli pakko pysähtyä. Virastotalon ilmoitustaululta selvitimme missä toiletit sijaitsevat ja sitten matka taas jatkui Puolan rajalle.

Jostain syystä vain meidät pysäytettiin rajalla ja passit tarkastettiin mutta läpi päästiin. Augustowin hotelli Warszava osoittautui myös hienoksi paikaksi ja itse kaupunki aika vilkkaaksi, joten tänne ajateltiin jäädä pariksi yöksi. Käveltiin järven rantatietä kaupunkiin, ihailtiin maisemia, käytiin syömässä ja suunniteltiin tulevia...

Musti lämpenee

2010-07-04T22:12:00.009+03:00

Lähtö Pärnusta kymmenen maissa ja lyhyen kauppapysähdyksen jälkeen maantielle.

Latvian puolella saatiin esimakua hurjista ohituksista ja siitä että tarkkana kannattaa olla - paikallinen tapa on ilmeisesti "ei niin väliä jos vastaan tulee rekka, kyllä joku väistää". Riikan paikkeilla tie oli siinä kunnossa että jousitus tuli testattua kunnolla.

Puolivälissä matkaa alkoi Musti lämmetä, lämpömittari kipusi välillä tappiin mutta laski sitten taas kun tiputettiin vähän vauhtia - eli ajellaan hitaammin ja tuijotetaan herkeämättä lämpömittaria. Nyt se taas lähti nousuun, ei nyt se laskee, eikun taas nousee, laskee - no hitto, tämähän on vanha auto, ei se voi niin stabiili olla, ajetaan vaan...

Matkanteko kestikin sitten vähän pidempään ja hotellihuonettakin yritettiin varmistaa kun paikallisten kielitaidottomuuden vuoksi oli ensin selvitetty numero kotijoukkojen voimin.

Ja ajettiinhan me, 420km ja vihdoin oltiin hiljaisessa Kedainiai-nimisessä kylässä ja Grejaus Namas hotellissa. Tosi hiljaista kaduilla, mielenkiintoista kun lähihistoria näkyy mutta sen jäljistä pyritään eroon kunnostamalla paikkoja. Hotelli tosi hyvä ja siisti - olut sekä ruoka maistui pitkän päivän päätteeksi.

Helsinki - Pärnu

2010-07-03T19:01:00.005+03:00

No niin, vihdoinkin matkaan ja jonottamaan laivaan.

Pari tuntia tyynellä merellä, pikaruoasta ja karaokesta ”nauttien” ja oltiin ihan oikeasti ulkomailla. Tallinnassa onkin mielenkiintoista ajaa kun kaistoja ei ole maalattu ja ratikat pysähtyvät keskelle katua päästämään matkustajia ulos.

Sitten päästiin suoralle ja hyväkuntoiselle Via Balticalle – ajettiin suoraan vielä vähän pidempään – ja kun oli ajettu suoraan noin 100km tultiin Pärnuun. Aivan tajuton helle, onneksi ei ole mittaria, mutta kuuma on. Majoituspaikkana mukava muutaman huoneen Bed & Breakfast (näkyy Terhin taustalla). Nyt käydään syömässä ravitsevasti kun on ilta vähän viilentynyt (ja Saksa voittanut).

Kohta mennään

2010-07-02T22:31:00.002+03:00

Tavarat pakattu, varaosat (rautalanka ja jeesusteippi) kerätty, reittiä tutkittu. Huomenna mennään - hermostuttaa :-)

Turvaa matkalle

2010-06-29T16:07:00.001+03:00

Turvavyöt teetetty, asennettu ja sovitettu, eli pientä lisäturvaa matkalle. Onni on kovasti lähdössä mukaan mutta joutuu kyllä pettymään.

Miksi juuri Mustang

2010-06-26T17:12:00.005+03:00

Pienenä poikana tuli selattua kirjahyllystä löytynyttä, oranssikantista kirjaa nimeltään "Uusi autokirja". Siinä oli muutama kuvasivukin ja mukana sellainen auto että se syöpyi pienen pojan aivoihin loppuiäksi - Ford Mustang!

Vuodet vierivät, pienoismallin rakentelu oli korvikehoitoa mutta sitten se väistämätön kuitenkin tapahtui. Jokin vaisto varmaan vinkkasi että jos tässä tilanteessa ehdotan Terhille uutta häämatkaa Mustangilla niin sehän innostuu - ja niinhän siinä sitten kävi.

Alkoi auton metsästys. Netin kautta tuli selattua kotimaan tarjonta, Ruotsin markkinoita ja tottakai myös USA:n tarjontaa. Kun ei kuitenkaan ole kokemuksia ulkomailta rahtaamisesta niin kotimaan markkinat tuntuivat jotenkin helpommilta.

Muutaman kuukauden etsiskelyn jälkeen löytyi lupaava yksilö Haminasta ja sinnehän poikettiin tietysti mökkimatkalla. Ja poikettiin sinne toisellakin mökkimatkalla...

Vuosimalli 1968, V8, automaatti, loistavat ajo-ominaisuudet - no kyllä sillä tiellä pysyy - eikä ohjaustehostinta, joten kuskiksi valikoituu vahvempi. Hyvältä näyttää...

Koeajon ja pohdinnan jälkeen auto päätyi loppuvuodesta 2009 Helsinkiin ja suunnitelmat alkoivat konkretisoitua.

Talven aikana tehtiin vain pientä ehostusta, kojelaudan uusinta, tiivisteiden vaihtoa, verhoilun paikkausta yms. ja odoteltiin kevättä.

Välillä käytiin ryypyllä... Mitä eikö kaikki toimikaan sähköisesti ja ohjelmoidusti?

Ensimmäinen Cruising Night Helsingissä ja hirveä kolina nupukivillä, nyt on jotain pahasti rikki etupäässä. No olihan siellä - jarrupalat pidetään paikallaan pienillä teräsjousilla - joita ei enää ollut. Puhelu Poriin, uusien jousien tilaus, nouto aamulla Matkahuollosta, vähän mekaanista ropaamista eikä kolise enää.

On tässä kiroiltukin, vaihdettu tuulettimen ropellit, asennettu tuulitunneli, eristetty pakosarjoja kun startti lämpenee - mutta on se vaan niin makee...

Mistä on kyse

2010-06-26T16:41:00.002+03:00

Hieman yli 25 vuotta sitten kävelimme yhdessä pitkin Pitäjän kirkon käytävää ja kohti alttaria. Kun tuosta oli toivuttu, lähdimme häämatkalle Norjaan Fiat Unolla. Oli aikainen kevät, joten kaikki tiet eivät olleet vielä edes auki talven jäljiltä, mutta hauskaa oli ja muistoja kertyi.

Miettiessämme mihin lähtisimme 25-vuotishäämatkalle pallottelimme pohjoismaiden, keskieuroopan, USA:n ym. vaihtoehtojen välillä mutta mikään ei oikein napannut. Puolihumoristisena heittona esitetty "ostetaan Mustang ja lähdetään kiertämään eurooppaa" saikin sitten tuulta alleen ja tässä sitä nyt sitten ollaan.